Mielestäni hyvä uusmediaesitys ottaa huomioon julkaisukanavan ja yleisön eli esityksen kontekstin. Jos esityksen tarkoitus on olla suullisen presentaation tukena, dioja ei tarvitse ladata täyteen informaatiota. Toisaalta, jos esityksen on toimittava yksin, on osattava tasapainottaa informaation määrä ja esityksen tarkoitus sopusuhtaiseksi, jotta viesti voi mennä perille muttei jää liian pinnalliseksi tai epäselväksi. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

PowerPoint-ohjelmalla on mahdollista tuottaa hyvinkin erilaisia esityksiä monenlaisiin tilanteisiin. Yleisesti hyviä ominaisuuksia ovat luettavuus ja järjestelmällisyys. Luettavuudella tarkoitan, että esimerkiksi kirjoitus erottuu hyvin taustasta ja fontti on riittävän suurta valittuun mediamuotoon. Järjestelmällisyydellä ajan takaa sitä, että asiat esitetään loogisessa järjestyksessä jolloin yleisön on helpompi seurata esityksen argumantaatiota.  

 

PowerPoint-esityksiin on mahdollista luoda tunnelmia ja jännitteitä esimerkiksi musiikilla tai kuvavalinnoilla. Jos näkee vaivaa eikä tyydy valmiisiin pohjiin, ohjelma antaa tilaisuuden luoda erittäin monipuolisia uusmediaesityksiä. Ohjelmassa on kuitenkin puolia, joilla voi pilata hyvän esityksen. Jos käyttää automaattista animaatiota, joka vaihtaa dioja lupaa kysymättä saattaa yleisö tippua kärryiltä jos vaihdos on liian nopea. Liian hitaana se jumittaa viestin perille menoa ja luo tylsän vaikutelman. Juuri oikean vaihtonopeuden löytäminen on hyvän esityksen haaste.

Työni pyrkii osoittamaan, että on muitakin tapoja ajatella elämän tarkoitusta kuin erilaiset ideologiat tai päämäärät. Se on melko informatiivinen ja sisältää paljon tekstiä. Työni on paljolti minun näköiseni. Sen tarkoitus on olla analyyttinen ja ajatuksia herättävä. Yritän nostaa Dawkinsin mietteistä esiin sellaisia aspekteja, jotka kiinnostavat minua. Esitykseni ei pyri olemaan kattava esitys genetiikasta tai Dawkinsin työstä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Esitys näyttää värikylläiseltä, sellaiselta miten minä näen elämän yleensä. En halunnut lopulta luoda työhöni viileän etäistä tunnelmaa vaan halusin aiheen näyttävän elämänläheisltä. Genetiikkaa ja filosofiaa ei yleisesti ottaen pidetä helpostilähestyttävänä, joten pyrin tunnelmalla madaltamaan kynnystä tutustua aiheeseen (jonka pyrin pitämään ymmärrettävänä).

 

Ymmärrettävyys oli juoneni punainen lanka. Työn tarkoituksena ei ollut shokeerata vaan esittää uudenlainen näkökulma. Pyrin perustelemaan aiheeni ja tutustuttamaan yleisöä siihen. En tehnyt työtä asiantuntijoille vaan asiaanperehtymättömille ja katsoin tarpeelliseksi hitaasti lämpenevän lähestymistavan. Juonen kuljetus on työssäni vuorelle kiipeämistä: palkinto odottaa lopussa, jos sinne asti haluaa nousta. Toivon, että tein nousun mahdollisimman mukavaksi yksinkertaisilla selityksilläni.  

Olen yrittänyt viime päivinä kuumeisesti miettiä, miten saisin työhöni joitain järkeä. Deadline lähestyy eikä ajatukseni ole vielä sotilaallisesti jämäkässä järjestyksessä.

Tarkennan edellisessä blogikirjoituksessani hahmottelemaani suunnitelmaa. Yleisö on edelleen sama. Työni tulee kuitenkin olemaan seminaariin osallistuville jaettava (kenties maksullinen) tiivistelmä esityksestä, joka pidetään seminaarissa. Aiheeni on lopulta sen verran monimutkainen ja selityksiä vaativa, että pelkät avainsanat, joita normaalisti esityksen dioissa käyttäisin eivät riitä selittämään aihetta ymmärrettävästi.

Toiseksi, luulen, että jätän dialogimaisuuden pois esityksestäni. Se jää jokaiselle itse pohdittavaksi, miten suhtautua Dawkinsin esittämiin väitteisiin elämän tarkoituksesta. Esittelen työssä vain Dawkinsin näkemyksen asiasta.

Olen miettinyt myös esitykseni rakennetta. On elementtejä, joita siihen täytyy laittaa: elämän määrittely (kyse ei ole vain ihmisen individualistisista elämän päämääristä) ja se miten aihetta on alunperin voitu pohtia geenien kannalta. Ilman Darwinia, Mendelia ja heistä lähtenyttä evoluution ja genetiikan tutkimusta kyseinen ajatusmalli ei voisi edes olla olemassa. Lisäksi työhön kuuluu selitys geeneistä elämää pyörittävänä voimana ja sen tarkoituksena.

Pyrin työssäni esittämään aiheen mahdollisimman mielenkiintoisesti ja selvästi. Yritän saada työhöni saman loogisuuden ja vakaan perustelun, jota Dawkins käyttää ajatuksia herättävässä teoksessaan.

Minulle tulee tänään vielä monta mutkaa vastaan, kun alan jäsennellä ajatuksiani PowerPointeille, joten täytynee aloittaa ettei koita myöhä.

Ajattelin tarkastella elämän tarkoitusta luonnontieteellisestä näkökulmasta ja esitellä Richard Dawkinsin ajatuksia.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

”Elävät olennot, mm. me ihmiset, ovat vain geeniensä kopioiden tuottamisen varmistamiseksi syntyneitä eloonjäämiskoneita, geenien kulkuneuvoja.”

 

Ote Richard Dawkinsin teoksen Geenin itsekkyys takakannesta (1993)

 

En itse välttämättä ajattele elämästä näin ”tieteellisesti”, joten uskon, että harjoitustyöstä tulee ikään kuin minun (epäilijän) ja Dawkinsin dialogi: esittelen Dawkinsin ajatuksia ja esitän niihin kriittisiä vastakommentteja.

 

Jos elämän tarkoitus on geenien kopioituminen, mitä se merkitsee ”kulkuneuvolle” eli ihmiselle? Onko ihmiselle mitään aktiivista sijaa näkemyksessä? Onko elämä geenien hallitsemaa? Näistä mietteistä kumpuaa viestintäteokseni tunnelma. Luultavasti yritän työni tunnelmalla heijastaa inhimillisyyden ja tieteellisyyden vastakkain asettelua.

 

Pohdiskelin myös yleisöä esitykselleni. Sen voisi esittää esimerkiksi elämän tarkoitusta ja ihmisyyttä pohtivassa seminaarissa keskustelun alustuksena tai oikeastaan kenelle tahansa, joka on kiinnostunut pohtimaan, miksi ihmiset tallaavat tällä pallolla.

 

Se minkä näköinen esityksestä tulee, ratkeaa, kun tutustun Dawkinsin ajatuksiin tarkemmin. Näin alkuun vaikuttaisi, että tiede/geenit esitetään stereotypisesti kliinisessä valossa (sinistä, suoria viivoja ja viileyttä) ja inhimillisyys puolestaan saa pehmeämpiä vivahteita. Kuvitus noudattaisi tätä samaa linjaa.

 

Saa nähdä, kuinka lopulta käy.

 

 

Kirjoittamamme uutinen:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ennätysvonkale oli viedä kalastajan hengen

 

Kaksi miestä, Pera (33) ja Masa (34), olivat kalastamassa Patosjärvellä syyskuussa. Toinen miehistä joutui veden varaan, kun hänen onkeensa tarttui suuri kala. Veneeseen jäänyt kalastaja pelasti hengenvaaraan joutuneen toverinsa ja hälytti matkapuhelimellaan välittömästi apua. Hypotermiasta kärsinyt Pera kiidätettiin pelastushelikopterilla sairaalaan. Sairaalasta päästyään Pera kommentoi kalastusretkeään: ”Henkihän tossa meinas mennä, mutta tulipahan ennätyskala!” Kala oli suurin koskaan järvestä ongittu ja painoi <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />13,5 kiloa.

 

Muutettu uutinen, joka pyrkii edustamaan työttömien, kotona asuvien, ns. peräkammaripoikien elämänfilosofiaa:

 

Ennätysvonkale oli viedä kalastajan hengen

 

Kaksi miestä, Pera (33) ja Masa (34), olivat kalastamassa Patosjärvellä syyskuussa. Miehet olivat innokkaita kalamiehiä ja viritelleet työttöminä runsaalla vapaa-ajallaan uutta virvelityyppiä, jolle hakisivat pian patenttia. Miehet nauttivat luonnonrauhasta ja pienessä maistissa juttelivat kunnollisten naisten vähäisyydestä kylällä, kun äkkiä Peran virveliin tarttui iso taimen ja hän horjahti veneestä hyiseen veteen. Veneeseen jäänyt Masa kiinnitti Peraan ankkurinköyden, hälytti matkapuhelimellaan välittömästi apua ja veti pelastusliiveittä kalan kanssa taistelevan kaverinsa veneellä maihin. Hypotermiasta kärsinyt Pera kiidätettiin pelastushelikopterilla sairaalaan. Sairaalasta päästyään Pera kommentoi kalastusretkeään: ”Henkihän tossa meinas mennä, mutta tulipahan ennätyskala! Tästä riittää meille evästä moneksi viikoksi.” Kala oli suurin koskaan järvestä ongittu ja painoi 13,5 kiloa.

 

Uutisen Masa ja Pera ovat kekseliäitä ja sinnikkäitä kavereita, mikä näkyy virvelin virittelystä ja pelastustoimista. He eivät piittaa yleisistä säännöistä: he juovat alkoholia veneessä eivätkä käytä pelastusliivejä. Uutisessa miehet esitetään perinteisinä pikkukylän poikina, jotka käyvät hiprakassa kalassa, unelmoivat ”ehtoisesta emännästä” ja patenttimiljoonista. Uutisessa on mainittu, että he ovat työttömiä. Poikamiehuus tulee ilmi maininnasta, että kylältä puuttuvat kunnolliset naiset. Miehet eivät ole nauttineet alkoholia vaan ovat pienessä maistissa, joka on hieman stereotypinen ilmaisu. Kalan suuruus toi myös miehille ”evästä” useaksi viikoksi, mikä voisi viitata erikseen mainittuna ruokakassan pienuuteen.